Explore
Also Available in:
pdf-finnish

Opaalien kasvattaminen

Opaaleja kuukausissa—EI miljoonissa vuosissa!

Kirjoittaja: Andrew A. Snelling
Luominen nro 1, s. 32–35

FlashOfFire
Tulenleimahduksen näköinen kuviointi upeassa samettisessa opaalissa.
GreensToBlue
Opalin värit vaihtelevat huomattavasti kivestä toiseen.

Opaalit ovat kiehtoneet ihmisiä vuosisatoja. Jo ensimmäisellä vuosisadalla jKr. roomalainen Plinius kirjoitti opaaleista:

‘Niissä näet rubiinin eläväisen hehkun, ametistin loistavan purppuran ja merenvihreän smaragdin kimaltelevan yhdessä uskomattoman loistavana sekoituksena.’

Marcus Antonius rakasti opaaleja ja arvellaan, että hän olisi pahoinpidellyt senaattorin saadakseen erityisen kauniin opaalin itselleen. Napoleon antoi lahjaksi Joséphinelle ‘Troijan palaminen’–nimisen upean punaisen opaalin. Shakespeare puolestaan kutsui opaaleja &sdquo;ihmeiksi ja jalokivien kuningattariksi’ ja Ison–Britannian kuningatar Victorian aikaan nämä kaukaisen Australian uudet löydöt olivat välttämättömiä jokaiselle, joka halusi olla muodikas.

Värikkyydestään palkitut Australian kuuluisat ja kallisarvoiset opaalit maksavat laadusta riippuen 5—3 000 US$ karaatilta. Hienoimmat opaalit ovat tulleet kalliimmiksi kuin monet muut jalokivet, ja Australia vastaa käytännössä koko maailman tuotannosta. (Muista maista ainoastaan Meksiko on merkittävä opaalien tuottaja.) Etelä–Australiassa sijaitsevien Coober Pedyn, Andamookan ja Mintabien osuus koko maailman tuotannosta on noin 70 prosenttia. Uudessa Etelä–Walesissa sijaitseva Lightning Ridge, kuuluisien korkealaatuisten mustien opaalien tuottaja, on vuodesta 1988 lähtien ohittanut tuotannon rahallisella arvolla Etelä–Australian alueet.

Opaalien on sanottu muodostuneen miljoonia vuosia sitten (30 miljoonaa vuotta sitten Coober Pedyssa), vaikka kaikkien isäntäkallioiden väitetään olevan vähintään 65—70 miljoonaa vuotta vanhoja. Saattaa kuulostaa yllättävältä, mutta opaalin ainesosat ovat osa arkipäiväämme. Esimerkiksi ikkunalasit sisältävät piidioksidia, jonka uskotaan veteen liuenneena tihkuneen hiekka- ja sorakerrostumien läpi, missä piidioksidihiukkaset ovat sitten kerrostuneet rakoihin. Kun vesi myöhemmin haihtui, piidioksidihiukkaset ‘sementoituivat’ yhteen ja niistä muodostui opaali. Valon taittuminen piidioksidin ympärillä saa aikaan hehkuvien värien moninaisuuden.

Opaaliset fossiilit

Eivät edes isäntäkallioista löydetyt fossiilit ole välttyneet tihkuvilta, runsaasti piidioksidia sisältäviltä pohjavesiltä. Silloin tällöin löytyy luita, simpukankuoria ja ostereiden kuoria fossiloituneina ja opaaleiksi ‘muuttuneina’ . Ehkäpä kuuluisin esimerkki viime vuosilta on ‘Eric’–pliosaurus (pliosaurus on meressä elävä matelija). Sydneyssa sijaitseva Australian Museo järjesti julkisen varojenkeruun, jonka tarkoituksena oli ostaa ‘Ericin’ opalisoituneet luut Coober Pedyn kaivostyöläiseltä, joka löysi luut vuonna 1987. ‘Ericin’ väitetään olevan noin 100 miljoonaa vuotta vanha. Tällaisten väitettyjen aikaskaalojen takia suurin osa ihmisistä ajattelee, että opaaleidenkin on ‘täytynyt’ muotoutua maaperässä pitkän ajan kuluessa. Tähän vaikuttaa myös laajalle levinnyt evoluutio– ppi, jonka mukaan geologiset tapahtumat ovat lähes aina hitaita ja asteittain tapahtuvia.

‘Tämä ei ole totta,’ sanoo Len Cram, joka on Lightning Ridgessa tutkijana ja on väitellyt tohtoriksi opaalitutkimuksen alalta.

Opaalien ‘kasvattamisen’ salaisuus

Kuva: Len CramOpalMiner
Australiassa Lightning Ridgen opaalikaivoksen työntekijä etsii vaikeasti löydettävissä olevia jalokiviä syvältä maan sisältä.

Len on asialleen omistautunut kristitty. Hän on saanut selville salaisuuden, joka on mahdollistanut opaalien ‘kasvattamisen’ lasipurkeissa. Lasipurkit ovat varastoituina hänen puiseen vajalaboratorioonsa eikä prosessi vie kuin muutaman viikon! (Katso: Snelling, A., Growing Opals — Australian Style!, Creation –lehti, Vol. 12 No. 1, 1989, pp. 10–15.) Lenin itsetehdyt opaalit ovat niin hyviä, etteivät edes kokeneet Lightning Ridgen kaivostyöläiset osaa erottaa, kumpi on maasta löytynyt ja kumpi Lenin tekemä opaali. Australian Liittovaltion tieteellisen ja teollisen tutkimusjärjestön CSIRO:n (Commonwealth Scientific and Industrial Research Organisation) tiedemiehet eivät osaa erottaa edes elektronimikroskoopin avulla Lenin opaaleja luonnollisista opaaleista. Ne näyttävät täysin samanlaisilta!

Len ei kuitenkaan aio paljastaa tarkasti opaalinvalmistuskaavansa eikä ‘hukuttaa’ maailmaa opaaleilla. Hänen tavoitteenaan on aina ollut ottaa selville, kuinka opaalit muodostuvat, jotta hän voisi kumota uniformitarismin (hitaan ja asteittaisen muodostumisen) mukaiset geologiset teoriat. Hän uskoo, että opaalit ovat muodostuneet vain muutamien kuukausien aikana sopivissa osissa paksua sedimenttikerrostumaa, joka on muodostunut katastrofaalisesti vedenpaisumuksen aikana. Hänen kokeensa näyttävät kiistatta toteen, että tällainen nopea muodostuminen on täysin mahdollista.

Tarvitaan vain elektrolyytti (kemiallinen liuos, joka johtaa sähköä), piidioksidin ja veden lähde, sekä alumiinioksidia ja maasälpää. Perusaineosa Lenin ‘reseptissä’ on kemikaali nimeltään tetraetyyliortosilikaatti (lyhyesti TEOS), joka on piidioksidia sisältävä orgaaninen molekyyli. Alumiinioksidin määrä seoksessa ratkaisee opaalin kovuuden.

Opaalin muodostuminen on ioninvaihtoprosessi, kemiallinen prosessi, joka käsittää opaalin rakenteen luomisen ioni ionilta (ioni on sähköisesti varautunut atomi tai atomiryhmä [molekyyli]). Tämä prosessi jatkuu, kunnes kaikki ratkaisevat aineosat, tässä tapauksessa elektrolyytti, on kulutettu loppuun.

Len voi nyt ‘kasvattaa’ opaaleja Lightning Ridgen luonnollisessa irtomaassa, karkeassa hiekassa, josta luonnollisia opaalejakin löydetään.

Muutamien viikkojen kuluttua vastamuodostuneella opaalilla on jo kaunis värikuviointi, mutta siinä on silti vielä paljon vettä. Seuraavien kuukausien kuluessa tapahtuu hitaasti lisää kemiallisia muutoksia ja piidioksidigeeli lujittuu, kun vesi ‘puristuu’ siitä ulos.

Len voi nyt ‘kasvattaa’ opaaleja Lightning Ridgen luonnollisessa irtomaassa, karkeassa hiekassa, josta luonnollisia opaalejakin löydetään. Kun elektrolyytti sekoitetaan karkeaan hiekkaan, värit alkavat muodostua 4–6 päivän sisällä. Sitten opaalikerroksia tosiaankin kasvaa. Ne ovat samanmuotoisia kuin maasta löydetyt, joissain on väriä ja joissain ei. Prosessi vie noin 3 kuukautta. Opaalikerros ei näin ollen ole välttämättä sedimenttikerrostuma, joka on jo ennestään olemassa irtomaan raoissa.

Ennemminkin opaaleja ‘luova’ kemiallinen reaktio muodostaa kerrostuman opaali - irtomaasta, jossa ei aiemmin ole ollut rakoja tai kerrostumia. Len sanoo, että tämä saavutus on ’ ‘ensimmäinen maailmassa’, ja viskositeetti on selvästi tärkeässä osassa tätä ratkaisevaa ioninvaihtoprosessia.

Nopeasti muodostuvat opaalit sopivat Raamatun aika–asteikkoon

Lenin kokeet antavat selityksen opaalien muodostumiselle. Lyhyt, muutamien vuosien pituinen aika-asteikko on yhdenmukainen Raamatullisten puitteiden kanssa ja selittää helposti havainnot luonnollisista opaaleista isäntäkallioissaan. Lisäksi tämä tarkoittaa sitä, että lyhyt aika–asteikko soveltuu myös fossiloitumisprosessiin. Esimerkiksi ‘Eric’ -pliosauruksen luiden fossiloitumisen ei ole tarvinnut viedä tuhansia tai miljoonia vuosia. Todennäköisin selitys niiden säilymiselle opalisoitumalla on siis sama korvautumisprosessi (ioninvaihto), jonka Len on niin havainnollisesti osoittanut lasipurkeissaan, ja tämä vie a ikaa vain kuukausista vuosiin.

Siispä evolutionistiset ‘tarinat’ hitaasta opaalin muodostumisesta ja fossiloitumisesta tuhansien ja miljoonien vuosien aikana täytyy kirjoittaa uudelleen. Pliosaurusten ja muiden olentojen on täytynyt hautautua katastrofaalisesti, jotta ne ovat voineet fossiloitua myöhemmin. Opaalien isäntäkalliot ja opalisoituneet luut ovat parhaiten selitettävissä katastrofaalisella kerrostumisella maailmanlaajuisen vedenpaisumuksen aikana. Sen jälkeen kalliokerrostumissa alkoi muodostua opaaleja kemiallisten prosessien tuloksena, ja luut opalisoituivat seuraavina kuukausina ja vuosina.

Nykyään voimme ihastella ja nautiskella näiden häikäisevien ja kallisarvoisten opaalien sekä opalisoituneiden luiden kauneutta ja hehkua. Luomista ennakko–oletuksena käyttävien tutkimusten selventäessä asiaa huomaamme, että opaalien muodostuminen on tulosta katastrofaalisesta kuolemantuomiosta. Näin meitä muistutetaan samalla Luojastamme. Hänet tuomittiin ja Hän kuoli puolestamme muuttaakseen meidät loasta jalokiviksi, aivan kuten kaunis opaali muodostuu ‘loan’ keskellä.